Koiran TULES –hoidot

Koiran TULES –hoidot naprapaatin näkökulmasta

Koiriin erikoistunut naprapaatti on perehtynyt tuki- ja liikuntaelinvaivoihin erikoisalanaan koiran niveliin ja liikkumiseen liittyvät ongelmat.

Harraste-eläinten TULES- ongelmat, eli tuki- ja liikuntaelinten erilaiset vaivat alkoivat lisääntyä jo 80-luvulla, kun koiriin ja hevosiin kohdistuva liikunnallinen vaatimustaso kasvoi voimakkaasti.

Naprapaatti Annika Tähtinen kehitti -92 fysikaalisen menetelmän koirille ja hevosille naprapaatin näkökulmasta. Se sisälsi mm. opintoja eläinten anatomian, fysiologian, sekä biomekaniikan ymmärtämisen tärkeydestä. Eläintä hoidettaessa on ensisijaisen tärkeää kyetä lukemaan eläimen kipukäytöstä, ja ymmärtää eläimen lajikohtaista käyttäytymistä, etologiaa.

”Omien intuitiivisten kokemusten ja englantilaisen eläinfysioterapeutti Mary Bromileyn teorioiden pohjalta loin naprapaatin näkökulmasta hoitoratkaisut koirien ja hevosten TULES -ongelmiin. Olen 90-luvun alusta lähtien ollut yksi eläinfysioterapian hoitomuotojen uranuurtajia Suomessa. Lisäksi koulutan Suomessa naprapaatteja, joilla on koiratuntemusta, hoitamaan TULES- vaivoja naprapaatin menetelmin. Hoito on lempeää, mutta määrätietoista. Nivel- ja lihasongelmat ovat suurin hoidettava ryhmä. Lisäksi erilaiset selkäongelmat ovat yleisiä, kuten fasettilukot ja artroottiset muutokset selkärangassa. Koiralle valitaan hoitotekniikka aina yksilöllisesti oireiden perusteella. Esimerkiksi mobilisointi, manipulaatio, sekä kivun ja arpikudosten hoidossa laserhoito.” Annika kertoo.

Eläimiä hoitavilla naprapaateilla on nelivuotinen ammattikorkeakoulututkinto humaanipuolelta, jonka jälkeen on ollut mahdollista suorittaa puolen vuoden pituinen erikoistuminen koirien ja hevosten TULES-vaivojen tutkimiseen ja hoitoihin fysikaalisin menetelmin.

 

Koira naprapaatin vastaanotolla

Omistajan kertomuksella koiran oireista ja niiden alkamisesta on suuri merkitys. Miten koiran toiminta ja käytös on muuttunut? Onko koira satuttanut itsensä jossakin, vai ovatko oireet alkaneet itsestään, yhtäkkiä tai vähitellen? Jos kyseessä on harraste-koira, tärkeää on tietää mitä ja miten koiran kanssa treenataan. Keskustelun jälkeen naprapaatti aloittaa tutkimalla koiran. Kun koiran rakenne, liikkuminen, mahdolliset liikerajoitukset ja poikkeamat askelluksessa on arvioitu silmämääräisesti tarkastellen, käy naprapaatti tunnustellen läpi koiran koko kehon. Naprapaatti ohjaa koiran hakeutumaan tasapainoiseen, rentoon seisoma-asentoon lattialla tai hoitopöydällä, jotta koira on luottavaisesti mukana hoitotilanteessa. Koira pyritään hoitamaan seisten, eikä makuuasennossa, jos siihen ei ole erityistä tarvetta. Jo melko nopeasti käsittelyn edetessä koira alkaa rentoutuessaan massuttaa ja haukotella. Palpoiden havaitaan mahdolliset jännitystilat, poikkeamat lihaksistossa, jänteissä, nivelten rakenteessa ja liikkuvuudessa, ihon lämpötilassa ja kireydessä. Tutkittaessa koira ilmoittaa mahdolliset kiputuntemukset käytöksellään. Tutkimuksen pohjalta valitaan hoitotapa. Koiran reaktioita, kuten pään ja hännän asentoa, kuolan eritystä ja hengitystä havainnoidaan jatkuvasti hoidon aikana. Eläimet reagoivat hoitoon yleensä varsin nopeasti ja hoidosta lähtee hyväntuulinen ja vetreämpiliikkeinen koira. Usein käsittely myös väsyttää, ja koira tarvitsee hoitopäivänä lepoa. Hoitokertojen määrä on myös yksilöllinen.

Yksi hoidon keskeisiä tavoitteita on vaikuttaa lihasmuistiin, jolloin koira saadaan seisomaan tasaisesti kaikilla neljällä jalalla, jolloin asento on tasapainoinen ja keho kuormittuu fysiologisesti oikein. Silloin liikkuminen on rentoa ja luonnollista ja koira on valppaampi.

 

Millainen on tyypillinen naprapaatin koira-asiakas?

Kaikilla koirilla voi elämänsä aikana olla tilanteita, joissa tarvitaan apua kivunlievitykseen tai liikkumisen ongelmiin. Potilas voi olla kotikoira, pentu tai jo kypsempään ikään ehtinyt seniori. Usein vastaanotolle tulee harrastekoira, jonka kanssa treenataan paljon, ja luonnollisesti tekevälle sattuu. Kun on vauhtia ja vaarallisia tilanteita, niin kolhuja syntyy. Juoksijat kärsivät erilaisista rasitusvammoista, tai yhteentörmäyksissä syntyneistä kolhuista. Työkoirat, suojelukoirat tai metsästyskoirat saattavat joutua alttiiksi erilaisille kontaktivammoille ja muille lajille tyypillisille haavereille. Mahdollisesti vammoja on jo korjattu leikkauksella, ja toipumisen edistämiseen tarvitaan lisäapuja.

Myös koirakot hyötyvät naprapaatin käsittelystä. Yhteinen harrastus saattaa nousta ihan uudelle tasolle, kun molempien liikeradat saadaan kuntoon ja harjoittelu etenee paremmin.

Seuraavissa esimerkeissä käydään läpi kaksi tyypillistä koiria hoitavan naprapaatin potilastapausta:

 

Potilasesimerkki. 1.  Schäfer, uros 5 v. harrastaa suojelua.

Koira oli liukastunut nurmikentällä hypättyään A- esteen, koira oli kiljaissut ja välittömästi ontunut oikeaa etujalkaansa, omistaja vei koiran heti eläinlääkäriin. Se tutkittiin ja kuvattiin, eläinlääkäri totesi, että kysymyksessä on jonkinlainen lihasrevähdys lavan alueella. Siihen se sai kipulääkettä ja ohjeena kotiin oli pitää koiraa toistaiseksi levossa.

Oli kulunut 6 viikkoa, ja koiraa oli ruvettu rasittamaan, hyppyjä ei kuitenkaan sallittu. Koira ontui edelleen, mutta vain ajoittain. Toinen käynti eläinlääkärillä, joka totesi lavan ojentajalihaksessa olevan hieman turvotusta. Koiralle suositeltiin laserhoitoa lähetteellä ja varaamaan aika naprapaatille, joka on erikoistunut koirien TULES-ongelmiin.

Koira hakeutui vastaanotolle, koira tutkittiin ja testattiin tunnetuilla lihas/hermotesteillä. Kävi ilmi, että yksi lavan ojentajista oli vieläkin arka ja vastasi lihastestiin. Hoidoksi valittiin laserhoito, sekä varovaista lihaskudoksen suuntaista venytystä, sekä liikeradan mobilisointia, sekä puserteluotteella vastakkaisen jalan lihasten rentoutusta. Koira sai naprapaatilta 3 kertaa laser- sekä lihasten mobilisointihoitoa.

Nyt 4 viikkoa myöhemmin kuntoutus lopetettu ja treenit aloitettu, koira lopetti ontumisen. Koiran asento muuttui ja se seisoi tasaisesti kaikilla neljällä jalallaan.

 

Potilasesimerkki 2. Grayhound, narttu 3 v. juoksija.

Kilpailuissa toinen koira oli kovassa vauhdissa törmännyt tätä suoraan kylkeen. Koira horjahti voimakkaasti oikealle, mutta pysyi jaloillaan ja jatkoi maaliin saakka. Eläinlääkäri tarkasti koiran heti juoksun jälkeen, eikä siinä huomattu mitään poikkeavaa. Vasta seuraavana päivänä koira oireili seuraavasti; liikkeelle lähtö oli jäykkää ja näytti vaivalloiselta, se yritti venyttää etuosaansa muttei onnistunut. Omistaja kertoo, että kun hän silitti koiran selkää, se murisi ja vältteli kosketusta. Se kulki vinossa, pää hieman alhaalla ja sen oli vaikeaa kääntää päätä oikealle ja sen hengitys oli läähättävää.

Koska omistaja oli käyttänyt naprapaattia aikaisemminkin muille koirillensa, oli luontevaa varata aika. Naprapaatti tutki koiran selkärangan ja teki hermotestit, sieltä löytyi rintarangan Th 8-9 vasemmalta fasettilukko (nikama jonka nivel ei jousta), sekä selkälihasten jännitystila, jossa selvästi kipukohtia. Hoidoksi valittiin Th 8-9 manipulaatio ja sen jälkeen laser-hoito kipukohtiin. Kipu helpotti, koiran selkä suoristui. Ihon ja lihasten välinen tila pehmeni ja koiran niskan asento palautui. Koira asettui kaikille neljälle jalalleen tasaisesti ja huokaisi ja alkoi hengittää rauhallisesti. Hoitokertoja oli yksi.

 

Milloin lääkäriin?

Naprapaatit tekevät yhteistyötä eläinlääkäreiden kanssa. Jos koira on pitkään ontunut, varonut astumasta jollakin jalalla, tai ei esimerkiksi suostu hyppäämään, on hyvä käydä eläinlääkärillä ja mahdollisesti kuvauttaa koira. Suositeltavaa on konsultoida TULES-vaivoihin erikoistunutta eläinlääkäriä, esim. ortopedia, jotta päästään mahdollisimman nopeasti asiassa eteenpäin.

 

Koiria hoitavan naprapaatin löydät:

Helsinki: Annika Tähtinen 0400-474 973 www.arcanum.fi

Marja Wainikka 050-913 3439 www.kultainenleikkaus.com

                 Merja Avola 040-501 9449

Kangasala: Katja Lind 0400-635 263 www.napraka.fi

Kuopio: Jonna-Marika Eskelinen 044-239 3975 www.jmeskelinen.fi

 

Comments are closed