Koiran lihasten ja nivelten ongelmista
Olen vastaanotollani huomannut että koirien erilaiset tuki – ja liikuntaelinvaivat ovat selvästi lisääntyneet. Erilaisia liikkumiseen liittyviä ongelmia, kuten lantion ja niska / hartiatason kivut ja jännitykset. Yhä useampi koiran omistaja hakeekin apua ensisijaisesti fysioterapeuteilta, tai tuki- ja liikuntaelinten vaivoihin ja niiden tutkimiseen sekä hoitoihin erikoistuneelta naprapaateilta. Mutta tietenkin esim voimakkaan ontumisen syytä lähdetään hakemaan apua eläinlääkäriltä.
Miksi lihas- ja nivelvaivoja esiintyy nykyään enemmän kuin ennen? Onko kyseessä ehkä että koiranomistajilla on enemmän tietoa koirissa ilmentyvistä vaivoista ? Onko kyse ravitsemuksen ja ravinnon muutoksesta ? Liikunnan vähyydestä, vai liiallisesta liikkumisesta? Elinolosuhteet? Muita taustasyitä, on tutkittu myös eri rotujen degeneraatioita jotka rajoittavat käyttöä niin siitoksessa kuin harrastamisessa. Miettiä kannattaa myös että mihin (rotu) koiraa käytetään mahdollisesti jopa väärissä harrastus lajeissa. Ehkä ajallisesti pitkäkestoista tai useita lyhyitä pyrähdyksiä esim. agility, pellolla nuuskiminen, ehkä koiran huono asento koko suorituksen ajan joka voi provosoida perusvaivaa?
Jos koiralla on todettu nivelvikoja, joko vamman tai degeneraation kautta, josta myöhemmin voi syntyä nivelrikkoa, kannattaa tarkkaan miettiä minkälaista liikuntaa kannatta harrastaa koiran kanssa!
Tapaus 1: 3 v. whippetti uros, oli äkillisesti alkanut kirputtamaan eturanteitaan. Myöhemmin n 1 kk. koira oli alkanut liikkumaan seuraavasti, ravissa se teki aina hyppyaskeleen oikealla takajalallaan, laukassa koko koiran liike oli muuttunut niin virtaviivaisesta liikkeestä ns hyppiväksi pupuksi jota omistaja kuvaili. Koiraa oli ajateltu kisata, joten oli aika mennä eläinlääkärille. Koira oli kuvattu ja todettu, että molemmissa polvinivelissä oli nivelrikkoa joka selvästi aiheutti kipua, siitä se kirputtaminen sekä ns hyppelevä liikehdintä niin ravissa kuin laukassa. Omistaja muistikin sitten että koiran ollessa n 1v se oli tippunut korkealta. n. 3 m portailta alas kivilattialle. Koira ei näyttänyt ontuvan, eikä muutakaan outoa omistajan mukaan, joten sitä ei viety eläinlääkäriin. Nyt koira sai tulehduskipulääkettä, joka sitten rauhoitti koiran ongelmaa ja oloa huomattavasti. Koska koiraa ei enää kisattu, omistaja tuumasi että koiraa seurataan ja tehdään vain kevyttä liikuntaa koiran ehdoilla. Mutta kun tämän koiran rotu on jalostettu juoksijaksi, oli sitä aika vaikeaa pitää kuosissa! Ajoittain koiran liikkeet ärtyivät niin ravissa kuin laukassa, sekä pakarat jännittyivät ja koira liikkui vaivalloisesti. Omistaja hakeutui koiran kanssa vastaanotolleni. Tutkittuani lihasten jännitykset ja liikeradat nivelissä, totesin eri kohdat joissa selvästi kipua ja kireyttä. Tälle koiralle annoin hoitoa takajalkojen lihaksiin ensisijaisesti laserilla. Vaste oli hyvä, kipu ja jännitys lihaksista laukesi ja koira liikkui paremmin. Tämän tyyppistä hoitoa jatketaan sitten aina tarpeen mukaan.
Tapaus 2: 5 v. schäfer narttu, jonka kanssa harrastettiin jälkeä. Toista vuotta oli harrastettu ja koira oli aika ajoin ollut hieman haluton tekemään työtä. Koira tuli vastaanotolleni, tutkittuani kaikki isot nivelet, niiden liikeradat, sekä joitain neurologisia testejä pois sulkeakseni pinnetiloja kaularangassa tai alaselässä. Koiran selän asento oli jännittynyt ns köyryllä ristiselänalueelta, niskaa tutkiessani selvisi että alaspäin sekä toiselle sivulle taivutus oli hieman kivuliasta sekä rajoittunut. Koira sai manuaalisen käsittelyn niin alaselkään kuin lapojen väliin. Tilanne kuitenkin jatkui ja toisen hoitokerran jälkeen suosittelin eläinlääkärille ja mahd kuviin. Koiralle oli tehty kaularanganröntgen kuvaus josta selvisi että alimmat kaularangan nikamien fasettinivelissä oli tulehdukseen viittaavaa. Koira sai kipulääkettä, ja ohjeeksi lepoa noin 2 viikkoa. Omistaja oli aloittanut treenit koiran kanssa, kaikki ensin hyvin, kunnes koira oli taas haluton jäljestämisessä. Omistaja toi koiran vastaanotolle ja tutkittuani tilanteen, edelliseen kertaan nähden kaulrangan liikkuvus sivusuunnassa oli rajoittunut ja selvästi aristava. Hoitona oli lapojen liikkuvuuden lisääminen manuaalisesti ja laserhoito kipuun. Hoitovaste oli hyvä, hoitokertoja oli kolme lyhyin välein. Koira sai ohjeita kotiharjoitteluun esim. tasapainoharjoitteita.
Koirien erilaiset tuki- ja liikuntaelinten ongelmat ja niiden hoidot naprapaatin näkökulmasta.
Jokainen koiran omistaja on ylpeä omasta koirastaan. Se tarkoittaa; rotua jonka on valinnut, siihen liittyvät haasteet (on se sitten kotikoira, siitoskoira, näyttelykoira tai jotain lajia kilpamielessä harrastava koira). Omistaja pyrkii hoitamaan koiran terveyttä niin hyvin kuin vain osaa. Useimmmat koiran omistajat hoitavat koiriaan melkeinpä paremmin kuin omia vaivojaan! Koirallahan on aivan samat tuki-ja liikuntaelin vaivat kuin ihmisellä, asiasta on jopa tehty väitöskirja: Ihmisen ja koiran samankaltaiset vaivat ( Dr. Johannes Lohi)
Naprapaatti Annika Tähtinen tutkii ensin koiran liikkeitä. Tällä 9 vuotiaalla russelilla on ollut omistajan mukaan jo joitakin vuosia ongelmia oikean takajalan kanssa. Se nostaa ja pitää sitä koukussa aika ajoin, liikkeelle lähtö on kankeaa, mutta vertyy kun liikkuu. Taas liika liikkuminen jäykistää, ja koira nostaa oikean takajalan koukkuun; liikkkuu siis kolmella jalalla. Hyppääminen esim autoon tai rappusten ei onnistu enää joka päivä.
Tänään oli ihana päivä kun yksi koira sai apua ongelmaansa !
4 vuotias uroskoira jolla ollut pieniä lihas/jännevammoja juostuaan mm lipputankoa päin ja muita pienempiä törmäyksiä. Omistaja vienyt eläinlääkärille ja aina selvinnyt kipulääkkeillä ja levolla. Nyt oli taas törmännyt tälläkertaa puuhun juostessaan maastossa pupun perään. Koira ei ontunut mutta oli arka kun takajalkaan koski sekä murina.Tiedusteltuani taustoja niin yhtäkkiä omistaja muistikin sen ensimmäisen vaivan miksi vei eläinlääkäriin. Koira oli n 1v kun toisen jalan kolmanteen varpaan väliin alkoi kasvamaan ”patti” eläinlääkäri poisti sen joka sitten olikin papilloma viruksen aiheuttama syylän näköinen patti.
Nyt aloinkin ihmettelemään kun koiran omistaja kertoi että se on ollut aina rähisevä muille koirille kuitenkin kiltti koira! Tutkittuani kyseisen varpaan välin löysin siitä reilun kokoisen kovan arpikudoksen. Koira aristi, murisi , koiralla oli kuonokoppa päällä kun tutkin. Siihen annoin sitten laserhoitoa ja kohta koiraa selvästi helpotti. Se ns rentoutui niin että alkoi painamaan itseään omistajan syliin , ja alkoi hengittämään syvään ja syljen eritystä alkoi tulla. Sitten käsittelin koiran kovat fasciakohdat samasta raajasta. Hoidon jälkeen koiran asento muuttui paremmaksi katse kirkkaamaksi ja otsalla ollut kireä tila laukesi ja mitä parasta koira ei murissut kun sen tassua tai takaosaa koski.
Kahden viikon kuluttua koira tulee kontrolliin , katsotaan sitten miten on mennyt!?
Huomioitani sterilointihaavan aiheuttamista ongelmista narttukoirilla.
Esimerkki tapaus: 3v Jackrussell, hakeutui hoitooni, käytyään ensin eläinlääkärillä, joka tutkittuaan koiran fyysisesti, ei löytänyt mitään mainittavaa ongelmaa. Oireina oli takajalkojen askeltaminen, joka oli epätasaista ja vaivannut koiraa noin yhden vuoden ajan. Omistaja kuvailee; välillä koira ikään kuin ontui pari askelta, tai pitää toista jalkaa ylhäällä jonkun askeleen ajan. Ei hyppää sohvalle, joka muuten niin mieluinen paikka. Koira oli steriloitu n 1v sitten. Toimenpide ja haavan paranemisessa ei omistajan mukaan ollut mitään erikoista. Koira ollut muuten terve.
Tarkistan koiran aina ensin sen liikkeestä, suoralla, ympyrällä ja tapauskohtaisesti ehkä muutakin esim esteen hyppääminen jne. Tällä koiralla oli selvästi takajalkojen liike lyhyt, selkä hieman köyryllä. Aloitan fyysisen tutkimisen, palpoiden nivelten liikeradat, lihasten jäntevyyden sekä lihasten toispuoleisuuden. Neurologiset tutkimukset, poissulkeakseni hermojuuren puristustilan.
Tällä koiralla kaikki tuntui/näytti hyvältä. Mutta sterilointihaavan alueella oli n 2cm pituinen kova arpikudos joka oli selvästi myös arka. Tästä lähdin hoitamaan koiraa; ensin koiralle hyvä kontaktitilanne > kosketuksen ja läsnäolon avulla. Varsinainen tekninen hoito oli Laserhoito tiettyihin kohtiin, jonka aikana pitää sormilla tuntea kudoksessa tapahtuvaa reaktiota. Sen jälkeen mobilisoin ne nivelalueet sekä fasciat, jotka kivusta ja jäykkyydestä ovat kovat ja arat. Liikeradat palautuvat kun jatkuva vääränlainen jännitys on lauennut. Samoin koira hengittää rauhallisemmin, syljeneritys lisääntyy ja koira näyttää hyvin rauhalliselta. Kun hoito on ohi, kotiohjeeksi suosittelen rauhallista elämää pari päivää sekä seuraamaan tilannetta. Hoitokertoja tuli kaksi. Arpikudos pehmeni, iho oli joustavampi. Koiran liikeradat paranivat liikkuminen oli reipasta, sulavaa ja sohvalle hyppääminen sujui hyvin.